Psykofyysinen psykoterapia

perhonen sormen päässäPsykofyysisessä psykoterapiassa työskentelyn lähtöpisteenä on kehotietoisuus, oman kehon tuntemus. Keholliset kokemukset muodostavat pohjan tunneilmaisulle. Psykofyysisessä lähestymistavassa älyllistäminen tulee kehontuntemukseksi ja tunteiksi sekä kehoon jääneet ahdistus-, kipu- tai särkykokemukset ja muut tuntemukset sanoiksi ja mielikuviksi. Psykofyysinen terapia ei ole liikkeiden tai harjoitteiden suorittamista, vaan oman kehon hahmottamista ja havainnointia turvallisessa ympäristössä ja tukea antavassa vuorovaikutuksessa. Psykofyysiset menetelmät koostuvat monesta eri terapiasuunnasta. Yhteistä on se, että terapeutti käyttää sekä verbaalisia että kehoon kohdistuvia interventioita. Ei siis ole olemassa vain yhtä psykofyysistä tai kehokeskeistä psykoterapiaa.

Psykofyysisessä psykoterapiassa hyödynnetään sitä, miten tunteet ja tuntemukset koetaan kehossa ja miten ne liittyvät minäkokemukseen. Siltana tietoisuuteen ovat mielikuvat kokemuksesta, minkä pohjalta puolestaan tavoitetaan tunteen sanallinen ilmaisu.

Psykofyysisessä lähestymistavassa keho ja mieli muodostavat kokonaisuuden ollen koko ajan vuorovaikutuksessa keskenään. Keho ja siinä tapahtuvat tuntemukset sekä kokemukset ovat yhtä tärkeitä terapeuttisen työskentelyn kohteita kuin ajatukset, kokemukset, tunteet ja muistot. Kehon toimintoja ei voi selittää ilman mielen toimintaa – tai päinvastoin. Sisäisesti koettu tietoisuus omasta kehosta ohjaa yhteyttä toisiin ihmisiin ja vaikuttaa siihen, miten ympäristö koetaan. Kehollisen kokemuksen kautta voidaan tarkastella suhdetta itseen ja toiseen.

Yksi psykofyysisen psykoterapian uranuurtajista on George Downing. Hän määritteli alun alkaen kehittämänsä terapiamuodon integratiiviseksi sekä teoreettisten näkökulmien monipuolisuuden että terapeutin työskentelytapojen vuoksi. Downingin menetelmään perustuvan psykofyysisen psykoterapian viitekehys perustuu psykodynaamiseen objektisuhdeteoriaan. Myös kognitiivisen terapian, voimavarakeskeisen terapian, hahmoterapian ja eri lyhytterapioiden edustajat löytävät menetelmästä tuttuja elementtejä.

Tavoitteena on viiden tietoisuudentason integroituminen

Psykofyysisessä psykoterapiassa potilaan tietoisuuden kulkua seurataan viiden eri tason välillä (ajatukset ja verbaalinen ilmaisu, mielikuvat, tunteet, tuntemukset ja kehonilmaisu). Mitään tasoa ei pidetä toista tärkeämpänä, mitään niistä ei priorisoida toisten kustannuksella. Menetelmässä painotetaan psyykkisten ja fyysisten prosessien välistä läheistä yhteyttä ja niiden vähittäistä integroitumista. Menetelmä on hienovarainen – terapeutti ei pyri provosoimaan esiin voimakkaita reaktioita potilaassa, vaan paino on hitaassa kehon ja tunnereaktioiden muutostyössä. Keskeinen kohde on terapeutin ja potilaan välinen vuorovaikutus, transferenssi- ja vastatransferenssi-ilmiöt, joiden kautta voidaan ymmärtää potilaan varhaisia suhteita.

Hengitys ja terapia

Hengityksellä on meille suurempikin merkitys kuin vain happen saanti ja hiilidioksiidin poistaminen. Hengittämällä ravitsemme omaa kehoa. Ulos hengittämällä poistamme turhan, jo käytetyn, avaamme plokkeja ja pidätettyjä tunteita tai ajatuksia, tapoja ja toimintamalleja. Sisään hengittämällä otamme tilan haltuun ja vahvistumme. Hengitysvaikeudet ja jännitykset toimivat myös minuuden suojakeinoina, jonka vuoksi etenemme asiakkaan yksilöllisen rytmin mukaan ja yksilöllisyyttä kunnioittaen.

Lisää mm. http://www.psykofyysinenpsykoterapia.fi